Sankaritarinoita kaikille!

Tiimijakson aikana tutustuttiin sekä yhteiskuntaopin että äidinkielen pajoissa Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -teoksen (Into-kustannus, 2018) tarinoihin. Tämä Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama, laajan kirjoittaja- ja kuvittajajoukon yhteistyönä tekemä tarinakokoelma on satumuotoinen tietokirja rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä. Se kertoo erilaisista sankareista, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan ja saaneet siten aikaan jotain hienoa tai tärkeää: rikkonut lasikattoja, tehnyt ennakkoluulottomia valintoja, antanut äänen niille, joilla ei ole sitä aiemmin ollut, tai tehnyt muuten rohkeita tekoja elämässään. Koulullamme vieraili myös yksi kirjan tarinoiden kirjoittajista, Emmi Nuorgam, joka puhui siitä, kuinka kirjoittamalla voi vaikuttaa ja kuinka tärkeää on, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä ääneen.

Äidinkielen viimeisenä tiimitehtävänä oli pohtia tiimeissä, kuka voisi olla kunkin tiimin oma esikuva tai sellainen vaikuttava henkilö, jonka tarina olisi syytä jakaa. Viikon tiimitehtävänä kirjoitettiin yhdessä omia sankaritarinoita, joita lopuksi luettiin ääneen myös muulle luokalle. Kokoelma tarinoista oli laaja – kuulimme elämäkertatarinoita aina taiteilijoista ja urheilijoista poliitikkoihin ja mielipidevaikuttajiin, jotka puhuttelevat nuoria tekemillään ratkaisuilla.

Sankaritarinoiden kirjoittaminen ja lukeminen opetti, ettei sankaruuteen ole yhtä tietä eikä sankaruutta vain yhdenlaista. Tiimien omien tarinoiden  sankarit ovat voittaneet vaikeuksia, löytäneet oman intohimonsa ja tiensä, työskennelleet määrätietoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Moni heistä on ollut myös arjen sankari, ponnistanut vaativista olosuhteista ja lopulta ylittänyt tielleen tulleet esteet. Monen tarinan opetus on, että kuka tahansa meistä voi tehdä sankarimaisia tekoja. Näin tiimijakson lopulla voisi lausua, kuten J. Karjalainen jo klassikokappaleessaan Sankarit lauloi: ”Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen!”

– – –

Ohessa luettavaksi sankaritarinoiden parhaimmistoa eri tiimiluokilta!

IMG_5467

 

Oskar Schindler

Juutalaisvainot. Hetki ihmiskunnan historiassa, jolloin uskonto, väri tai seksuaalinen suuntautuminen teki ihmishengestä arvottoman. Natsien noustessa valtaan tulevaisuus näytti juutalaisille synkältä. Miljoonia ihmisiä tuhottiin Puolaan ja Saksaan rakennetuilla keskitysleireiltä. Kaiken hirveyden keskeltä löytyi kuitenkin mies, joka oli valmis laittamaan henkensä likoon juutalaisten työntekijöidensä pelastamiseksi. Hänen nimensä oli Oskar Schindler.

-Hänen työpanoksensa on yritykselleni erittäin tärkeä, Oskar selitti saksalaiselle sotilaalle, joka yritti viedä nuoren pojan Schindlerin tehtaalta. – Noin nuori? Mitä niin erityistä hän osaa, että hän on sinulle tärkeä työntekijä? Sotilas kysyi ivallisesti. Oskar tarrasi pojan olkapäistä tiukemmin kiinni ja vastasi rauhallisesti :-  Hänellä on tarpeeksi pienet kädet, jotta hän voi puhdistaa tarvikkeita helposti. Sotilas nosti epäillen kulmakarvaansa, murahti jotain ja lähti pois.

Oskar Schindlerille työntekijät olivat tärkeitä ja hän halusi pitää heidät hinnalla millä hyvänsä. Natsien tuhotessa Krakovan ghetton vuonna 1942, kaikki Schindlerin työntekijät lähetettiin Plaszowin keskitysleirille. Oskar ei ollut kuitenkaan valmis luopumaan juutalaisistaan. – Jos saat 100 markkaa jokaisesta työntekijästäni, annatko heidän palata tehtaalleni töihin? Oskar kysyi viinaan menevältä keskitysleirinjohtaja Amon Göthiltä kaataessaan hänelle uutta viina paukkua.  Humalainen Amon naurahti ja kysyi:- Mitä sinä oikeasti teet heillä? Schindler vastasi hieman ärsyyntyneenä:- Jollain on pakko pitää Saksan sotakoneisto pyörimässä ja jos pystyn sitä auttamaan sillä että ase-ja sotatarvike tehtaallani on juutalaisia töissä niin se on  minulle aivan sama!

Oskar sai Amonin ylipuhuttua ja Schindlerin juutalaiset lähetettiin kohti Brünlitziä, jossa hänen tehtaansa sijaitsi. Juutalaisia kuljettaneet junat menivät kuitenkin sekaisin ja Schindlerin juutalaiset lähtivät kohti todellista helvettiä, Auswitchiä. Kun Oskar sai tietää junien menneen sekaisin, hän lähti pikaisesti kohti suurta tuhoamisleiriä. Saapuessaan Auswitchiin hän lähti etsimään omia työläisiään ja ilmoitti, että junat olivat menneet sekaisin ja hän haluaa omansa takaisin.

Oskar Schindler sai pelastettua 1100 työntekijäänsä varmalta kuolemalta. Schindler oli natsipuolueen jäsen ja pelastamalla juutalaisia hän pisti oman henkensä likoon pahemman kerran. Oskar Schindler kuoli vuonna 1974 ja hänet on haudattu Jerusalemissa sijaitsevalle hautausmaalle. Schindlerin juutalaiset ovat laskeneet hänen haudalleen kiviä, jotka kuvaavat hänen pelastamiaan ihmishenkiä.

Oskar Schindler teki todellisen sankariteon pelastamalla 1100 juutalaista holokaustilta, jonka aikana natsit tappoivat miljoonia ihmisiä.

Kirjoittanut: Penkinlämmittäjät -tiimi, 18 A

 

 

Mäkikotka Matti Nykänen

Heinäkuun 17. Päivä 1963, Jyväskylässä satoi lunta vaakatasossa, oli 17 astetta pakkasta ja tähdet loistivat kirkkaina taivaalla. Tuona yönä syntyi poika, joka tulisi mullistamaan täysin suomalaisen talviurheilun. Poika sai nimekseen Matti Ensio Nykänen. Jo ensimmäisellä viikolla Matin suusta tulla tupsahti hänen ensimmäiset sanansa, “elämä on laiffii”, nämä sanat jäivät Matin ja koko muun Suomen mieleen vielä pitkäksi aikaa.

Nuorena Matti oli villi, eikä koulunkäynti kiinnostanut häntä lainkaan. Kukaan ei uskonut Matin ikinä saavuttavan mitään elämässään, mutta huikean ponnistusvoiman omaava Matti halusi näyttää muille mistä hänet on tehty. Matti tajusi hänen järisyttävän ponnistuksensa potentiaalin ja aloitti mäkihypyn 8-vuotiaana. Siitä kehittyi hänelle pitkäaikainen intohimo, joka veisi hänet vielä pitkälle.

On vuosi 1981, 18-vuotias Matti on lomalla Sveitsissä, hän haahuilee kännipäissään Schonachin kaduilla ja eksyy hyppyrimäkeen nuorten mäkihyppykisoihin. Hän hyppää ja voittaa huikealla hypyllään nuorten MM-kultaa. Nuori mestari oli valmis valloittamaan mäkihyppytornit ympäri maailmaa. Samana vuonna Matti voitti myös Suomen mestaruuden aikuisten sarjassa. Matin huikea menestys oli alkanut.

Koko Suomen kansa oli näiden saavutusten jälkeen ylpeä Matista. Vuonna 1983 hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja lentomäen MM-kisoissa hän saavutti pronssia. Hänen huima menestyksensä jatkui ja Nykänen voitti myös kauden maailmancupin. Huippukunnossa oleva Matti voitti vuonna 1984 Sarajevon olympialaisissa suurmäen olympiakultaa ja normaalimäen olympiahopeaa. Samana vuonna järjestetyissä joukkuemäen MM-kisoissa Suomen joukkue, jossa Nykänen hyppäsi, voitti kultaa. Matin kultajuna puksutti eteenpäin vielä monta vuotta. Hän voitti uransa aikana vielä mm. 3 olympiakultaa ja lukuisia MM-mitaleja yksin ja joukkueensa kanssa.

Matin mäkihyppyura alkoi hiipua 90-luvulla pitkään jatkuneiden selkäkipujen, nikamien kulumisten ja muiden syiden takia. Matti hyppäsi surullisen ja viimeisen arvokisa hyppynsä kesällä 1992 Kajaanissa. Tämän jälkeen Matin huikea menestys oli hiipunut kuiviin eikä häntä enää valittu Suomen joukkueeseen.

29-vuotias Matti lannistui ensin uransa lopetuksesta, mutta nopeasti hän löysi uuden intohimonsa musiikista. Vielä samana vuonna Matti julkaisi kansan rakastaman ensimmäisen levynsä “Yllätysten yö”.  Sen jälkeen Matti julkaisi vielä monia singlejä, kuten legendaarisen “Elämä on laiffii” ja täyspitkän albumin “ehkä otin, ehkä en” Matti taituroi vielä monia hittejä säveltäjä Jussi Niemen kanssa.

Matti jatkaa loistokasta laulajan uraansa vielä tänäkin päivänä. Matti Nykäsen nimi kaikuu meillä kaikilla sydämissämme vielä pitkään ja hänen legendaarisia elämänviisauksia kuunnellaan vielä vuosituhansia. Niin kuin itse Matti kerran sanoi ”Elämässä on tullut takapakkia, joskus etupakkiakin”.

Kirjoittanut:  Hermes -tiimi, 18 XY

 

 

Shakira Isabel Mebarak Ripoll

 Laulaja-lauluntekijä sekä musiikkituottaja                                                                                                                                                 

Eräänä päivänä monikulttuuriseen perheeseen syntyi tyttö lapsi Kolumbian rannikolla, Barranquillassa. Tyttö nimettiin Shakiraksi kiitollisuuden mukaisesti. Shakiran lapsuus ei ollut ruusuilla tanssimista, sillä hänen isänsä koruliike ajautui konkurssiin. Konkurssi sai Shakiran pettymään vanhempiinsa, jonka seurauksena Shakira ajatteli suuren osan lapsuudestaan, että hänen vanhempansa olivat huonoja talousihmisiä. Kuitenkin eräänä päivänä Shakiran vanhemmat halusivat näyttää hänelle, että maailmassa on paljon huonovaraisempiakin ihmisiä ja, että hänen tilanteensa oli erittäin hyvä siihen nähden mitä se olisi voinut olla. Sinä päivänä vanhemmat veivät Shakiran puistoon katsomaan orpoja lapsia. Shakira muistaa vielä tänäkin päivänä orvot lapset puistossa ilman kenkiä haistelemassa liimaa hengissä pysymisen vuoksi.

Nuorena Shakiraa alkoi kiinnostamaan musiikki ja hän tykkäsi laulaa. Musiikin alettua kiinnostamaan Shakiraa, hän halusi harrastaa musiikin parissa, joten hän haki kuoroon. Kuoroon piti antaa laulu näyte, jonka jälkeen Shakiran elämä lannistui kuoro-opettajan sanoihin. Shakiran isä pelasti hänet pettymyksen ja masentuneisuuden keskeltä, koska isä osasi ymmärtää Shakiran pettymystä. Shakira ei ikinä tulisi unohtamaan, miten hänen isänsä sanat piristivät monia päiviä, sillä hänen isänsä muistutti häntä aina siitä miten upea hänen äänensä oli. Nuorelle Shakiralle tärkeämpiä sanoja olivat onneksi hänen isänsä sanat, vaikka välillä mieltä painoikin opettajan mielipide siitä, että hän kuulostaisi aivan vuohelta.

Shakira oli sinnikäs eikä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa unelmiensa toteuttamiseen. Shakira alkoi tekemään musiikkia ja muutaman onnistuneen albumin myötä hän alkoi haaveilemaan maailmanlaajuisesta musiikkiurasta englannin kielisillä kappaleilla. Shakira julkaisi kappaleensa englanniksi ja hänen unelmansa toteutui. Shakira ei voinut itsekkään uskoa silmiään, kun hänen ensimmäinen singlensä levisi heti maailmanlaajuisesti ykköshitiksi. Kokeilun tahdosta Shakira päätti julkaista lauluja myös muilla kielillä, joista kaikki olivat huippumenestyksiä.

Nyt on kaikki Shakiran musiikkiuran haaveet kuultu, mutta taitelijan unelmat eivät jää siihen. Nimittäin Shakira halusi antaa uudelle elämälle mahdollisuuden ja saada omia lapsia. Shakira löysi unelmiensa jalkapalloilija miehen ja jo piakkoin pääsi ilmoittamaan, että he odottavat ensimmäistä lastaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Shakiran ja Gerardin elämää mullisti tieto tulevasta toisesta lapsesta.

Shakiran elämää ovat ihailleet monet ihmiset ympäri maailmaa, joka ei ihmetytä. Shakira on aina ollut ihailtavan itsevarma ja esikuvana monille ihmisille. Shakirasta huokuu positiivinen energia ja ystävällisyys. Shakira lauloi kuin enkeli ja on upea nainen, mutta ennen kaikkea hän on ollut koko maailmalle hyvänä esikuvana siitä, miten huonoistakin elämän hetkistä voi löytää jotakin hyvää kunhan niitä käsittelee oikealla tavalla, eikä leuka rinnassa. 


Kirjoittanut: Yksisarviset-tiimi 18 C

 

Pekka Hyysalo

 

On huhtikuu 2010 Ylläksellä. Aurinko on juuri noussut lämmittämään kevätpäivää. Tunturi kuvastuu vasten sinistä taivasta. Yöllä ajetut laskettelurinteet suorastaan kutsuvat luokseen. Gondoli hyrrää kutsuen laskijoita luokseen ja rinteet ammottavat tyhjyyttään. On täydellinen laskupäivä.

Freestylelaskijalupaus Pekka Hyysalo hyödyntää päivän kuvausryhmänsä kanssa lasketteluvideon tekemiseen. Päivä on sujunut loistavasti, mutta Pekka haluaa saada kameralle vielä yhden täydellisen suorituksen. Rinteen huipulla Pekka tuntee pienen tuulenvireen kasvoillaan. Hän päättää kuitenkin lähteä laskemaan. Hyppyrille laskiessaan hän ehtii ajatella osaavansa tämän. Yhtäkkiä ilmassa kova tulenpuuska tarttuu Pekkaan. Hän paiskautuu maahan poikittain. Kaikki pimeni.

Pekan seuraavat muistikuvat ovat kuukauden päästä, kun hän alkoi palata tajuihinsa. Hän oli saanut vakavan aivovamman eikä ennuste ollut hyvä.  Nuoren laskijalupauksen täytyi alkaa pohtimaan freestylen maailman valloituksen sijaan hengissä selviytymistä.

Siitä alkoi Fight Back. Pekka ei antanut lääkäreiden huonojen ennusteiden estää elämistä, vaan niistä sisuuntuneena hän alkoi ahkerasti kuntouttamaan itseään. Pekka alkoi kulkea kohti uusia unelmiaan määrätietoisesti, vaikka hän joutui aloittamaan kaiken alusta-jopa kävelyn. Kaikista haasteista huolimatta Pekka taisteli maratonin juosten, eikä saavutukset lopu siihen.

Pekka Hyysalosta tuli suomalaisen sisun perikuva. Hän jakaa tarinaansa ympäri Suomen ja kannustaa meitä kaikkia taistelemaan ja nousemaan aina jaloilleen

Kirjoittanut: Kohta eläkkeelle -tiimi 18 D

 

Simo Häyhä 

Juuri 17-vuotta täyttänyt Simo Häyhä astui Rautjärven Suojeluskunnan portista sisään. Tästä alkaisi hänen tuleva menestyksekäs sotilasuransa tarkka-ampujana. Simo oli kansakoulusta päästyään alkanut viljelemään maata vanhimman veljensä kanssa. Vapaa-aikansa hän käytti pääasiassa hiihtämiseen sekä metsästämiseen. Simoa oli kiusattu koulussa lyhyydestään, joka oli vaivaiset puolitoista metriä. Hän päätti liittyä suojeluskuntaan todistaakseen kiusaajilleen pystyvänsä puolustamaan itseään ja kotimaataan.
Simo oli nyt sodan keskellä. Sotaa oli käyty jo monta uuvuttavaa kuukautta. Simo oli
ampunut jo monta venäläistä, mutta monta vielä pitäisi ampua, jotta sota saataisiin
loppumaan. Simo oli samassa tutussa paikassaan. Hänen kiväärissään ei ollut tähtäintä.
Tähtäimen linssi heijastaisi auringonvaloa ja voisi näin ollen paljastaa hänen olinpaikkansa.

Simo tunsi alueen. Paikka oli tuttu hänen lapsuudestaan. Sotaa käytiin melkein kotona.
Yhtäkkiä kaikki pimeni. Simo heräsi sairaalasta. Naama meni vähän pilalle, mutta kuolemalta hän säästyi. Simon sotilasura oli nyt ohi. Hän halusi vielä sotaan, mutta vammansa ja sotilasarvonsa vuoksi häntä ei päästetty. Hän jatkoi intohimoaan, eli maanviljelyä, sodan jälkeen. Hän viljeli kotitilaansa, mutta senkin hän menetti rauhanneuvotteluissa. Simo sai mitaleja ja hänet tunnetaan yhtenä suurimmista suomalaisista sotasankareista.
Kirjoittanut: Silakat -tiimi 18 E 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Valokeilassa vuorovaikutustaidot – äidinkieli ja kirjallisuus olennainen osa tiimijaksoa

Seurasin tiimijaksoa tiiviisti jo viime lukuvuonna ja keskustelin siitä paljon kollegani kanssa. Tänä vuonna tuli minun vuoroni päästä käsiksi varsinaiseen toimintaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan äidinkielen integroimista muihin oppiaineisiin. Koin haasteen erittäin mielekkääksi, sillä äidinkieli ja kirjallisuus limittyy luontevasti toisiin aineisiin – esimerkiksi kirjoittamis- ja keskustelutaitoja voidaan harjoitella hyvin monenlaisia sisältöjä samalla käsitellen. Sen sijaan, että äidinkielestä puhutaan tiimijakson välineaineena, käytän itse mieluummin ilmaisua perusta-aine. Erityisesti vuorovaikutustaidot ovat pohja kaikelle oppimiselle. Parhaimmillaan äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelu kehittää monipuolisesti sekä ajattelu- että ilmaisutaitoja, joista on hyötyä elämän kaikilla osa-alueilla.

CTIU-ZQWUAAADRZ

Tiimijaksolla vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja harjoitellaan viikoittain.

Tiimijaksolla vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja harjoitellaan viikoittain.

Tiimijakso auttaa opiskelijaa huomaamaan, että kaikki asiat liittyvät oikeassa elämässä toisiinsa ja hyvää kieltä tarvitaan myös muiden aineiden opiskelussa tai ylipäänsä muilla aloilla. Jokaiseen viikkotehtävään kuuluu tiedonhakua, yhteistä päätöksentekoa, keskustelua ja perjantain esittelytuokiota varten myös esiintymistaitojen harjoittelua. Opetussuunnitelman määrittelemät sisältöasiatkin tulevat kyllä perusteellisesti pureksittua: esimerkiksi tekstilajeja harjoitellaan sekä tunnistamaan että tuottamaan eri konteksteissa, samoin viestintäympäristöjä tarkastellaan ja pohditaan varsin monipuolisesti.

Erilaiset tekstilajit tulevat tutuiksi sekä lukemisen että oman kirjoittamisen kautta.

Erilaiset tekstilajit tulevat tutuiksi sekä lukemisen että oman kirjoittamisen kautta.

Suurin osa tiimijakson tehtävistä tehdään tiimeissä, mutta muutamia yksilötehtäviäkin opiskelijat tuottavat, esimerkiksi referaatin jokainen harjoittelee kirjoittamaan itse. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa yhdistellään muutenkin yhteisöllistä ja yksilöllistä oppimista: tiimin keskinäistä vuorovaikutusta vaaditaan runsaasti, mutta kukin saa harjoitella kielenhuoltotaitojaan omassa tahdissaan verkossa olevaa tehtäväpolkua edeten, samoin lukupäiväkirjaa kirjoitetaan kotiläksynä omien aikataulujen mukaan. Luettavakseen jokainen on etsinyt TOKI- tai PIKI-kirjastotietokannasta teoksen, joka tarkastelee kaunokirjallisuuden keinoin evoluutiota tai vaihtoehtoisesti ihmiselämää psykologisena kehityskertomuksena. Teoksista on tarkoitus keskustella viimeisellä viikolla myös elämyksellisissä lukupiireissä.

Vaikeinta tiimijaksossa on arvioida ennalta, kuinka paljon aikaa opiskelijoilta kuluu esimerkiksi yhteisen lehden koostamiseen, tieteellisen artikkelin referoimiseen tai opintotuokion suunnitteluun. Välillä viikkotehtävä on vienyt kaiken ajan ja yksilötehtävät ovat jääneet kotihommiksi. Lehtiviikolla taas tuntui, että opiskelijat saivat kaikki lehtijuttunsa yllättävän nopeasti valmiiksi. Me opettajat yritämme vuoroin ohjata opiskelijoita suunnittelemaan aikataulunsa huolellisemmin ja keskittymään tehtävien valmiiksi saattamiseen yleisen säheltämisen sijaan, vuoroin keventää heidän työtaakkaansa, jos edellisen viikon urakka onkin vienyt enemmän aikaa kuin etukäteen arvelimme. Myös asiantuntijavierailuihin ja koulun ulkopuolisiin kohteisiin matkaamiseen on haastavaa osata hyvissä ajoin järjestää parhaat mahdolliset aika- ja tilaratkaisut.

Tiimijaksolaisia vierailulla Ylöjärven Uutisissa.

Tiimijaksolaisia vierailulla Ylöjärven Uutisissa.

Perjantaisten viikkotehtäväesittelyjen jälkeen käydään aina arviointikeskustelut, joissa kukin tiimi sekä pohdiskee omaa suoriutumistaan että antaa tuotoksista palautetta oman luokan muille tiimeille. Joka viikko mietitään, missä onnistuttiin ja mitä parantamisen varaa tiimin työskentelytavoissa vielä on. Myös me opettajat pohdimme omaa toimintaamme: oliko viikon urakka sopivan suuruinen ja oppimiseen innostava, osasimmeko ohjata hermoilevia tiimejä tarvittaessa oikeaan suuntaan ja minkälaista palautetta tehtävistä on tullut. Esimerkiksi ennakkotesteille ollaan juuri kehittelemässä vaihtoehtoista toteutustapaa opiskelijoilta saadun palautteen pohjalta. Tiimijakson suurin anti onkin tämä jatkuva omien opiskelu- tai ohjausstrategioiden tutkiskelu ja avoin keskustelu muiden kanssa siitä, miten mihinkin ongelmaan parhaiten voitaisiin löytää mielekkäitä ratkaisuja. Tällainen toimintatapa vaatii kaikilta paljon harjoittelua, mutta samalla se nostaa koulukulttuuria aivan uudelle tasolle.

Taru Kumara-Moisio

Ylöjärven lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja